Fotofinlandian 25 vaikuttavaa vuotta

Edellisen Fotofinlandia–kilpailun finalistien näyttely esittäytyi Sanomatalon Mediatorilla Helsingissä marraskuussa 2011. Kaikilla loppukilpailuun päässeillä kuvaajilla oli käytössään reilut neljä metriä leveä ja kaksi metriä korkea näyttelypaneeli, jonka osallistuja sai täyttää haluamallaan tavalla. Finaalissa oli mukana 10 kuvaajaa kahdellatoista kuvakokonaisuudella: Kai Fagerström (2 kokonaisuutta), Hannes Heikura, Sami Karjalainen, Juhani Kosonen, Kati Leinonen (2 kokonaisuutta), Nelli Palomäki, Pekka Potka, Markku Saiha, Maija Tammi ja Markus Varesvuo.

Ensimmäisen Fotofinlandia-kilpailun tulokset julkistettiin perjantaina 13 toukokuuta 1988 kello 9.00. Ilmassa oli suuren kulttuurijuhlan tuntua ja paikalla oli runsaasti mediaväkeä. Pääministeri Harri Holkeri aloitti tilaisuuden ottamalla kuvan ympärillä hyörivistä lehtikuvaajista kameralla, jonka Kai Nordberg oli asettanut jalustan nokkaan puhujakorokkeen viereen.

Vieressä seisoi sekä iloinen että hämmennyt lehtikuvaajalegenda, Valokuvalehden silloinen päätoimittaja Seppo Saves, jonka ideasta koko kisa sai alkunsa: ”Tavoitteena oli jokaiselle suomalaiselle avoin valokuvakilpailu, jonka pääpalkinto mahdollistaisi kuvaajan keskittymisen tietyksi ajaksi vain luovaan työhön. Kilpailun huomion tuli olla sitä luokkaa, että se nostaisi myös valokuvauksen yleistä arvostusta”, kertoo Saves.

Saves otti yhteyttä valokuva-alan keskeisiin maahantuojiin ja kysyi heidän mahdollisuuttaan vastata kisan palkinnosta. ”He ottivat haasteen vastaan periaatteessa myönteisesti, mutta kaipasivat mahdolliselle satsaukselleen suurempaa julkisuutta, mitä pieni Valokuvalehti saattoi antaa”.

Niinpä Saves kääntyi Tekniikan Maailman tuolloisen toisen päätoimittajan Mauri Salon puoleen, joka innostui ideasta ja sai myös esimiehensä lehden perustajan ja päätoimittaja Rauno Toivosen mukaan ajatukseen. ”Sovittiin, että jos kilpailun pääpalkinnolle saataisiin sponsori, olisi runsaan 100 000 levikin omaava Tekniikan Maailma mukana samoin eväin kuin vajaan 5 000 levikin omaava Valokuva-lehti. Molemmat kampanjoisivat kilpailua etukäteen ilmoituksilla ja julkaisisivat sen tulokset 16-sivuisena neliväriliitteenä.”

”Näillä eväillä oli mahdollista istua maahantuojien palaveripöytään, jossa vaikuttivat lehtien edustajien lisäksi Canon, Nikon, Kodak ja Agfa. Erityisesti Canonin toimitusjohtaja Seppo Mervolan ansioksi on luettava kahden vastahakoisimman maahantuojan pehmittäminen yhteisen lipun alle. Palaverien lopputulos oli vuosittain pidettävä valokuvakilpailu, joka sai nimekseen Fotofinlandia. Kisan voittajalle nuo neljä maahantuojaa takasivat satatuhatta markkaa puhtaana käteen”, muistelee Saves.

Ensimmäiseen kisaan osallistui toista sataa kuvaajaa yhteensä yli tuhannella kuvallaan. Jotta tulosten julkistaminen saisi ansaitsemansa huomion, valittiin paikaksi tuore helsinkiläinen gourmet-ravintola Kultainen Sipuli. Arvokasta tunnelmaa lisäsi kuuluisa japanilainen pianisti flyygelin kera. Julkistamistilaisuuden pääpuhujaksi Saves oli houkutellut pääministeri Harri Holkerin, joka oli tullut tutuksi monen kuvauskeikan kohteena. Esiintymisensä pohjaksi Holkeri pyysi Savesta panemaan paperille muutamia aiheeseen liittyviä asioita.

Avajaispuhe nosti punan puheen kirjoittajan kasvoille pääministerin luettua joka sanan tekstistä, jonka Saves oli toimittanut pelkäksi luonnokseksi: ”Tietosanakirjan kertoo: Valokuvaus on kuvien tekemistä kameraa käyttäen. Kohteen kuva muodostetaan kameran linssijärjestelmän avulla valoherkälle filmille, josta pelkistimillä käsittelemällä kuva saadaan näkyväksi. Tavallisesti käytetään negatiivifilmiä, jonka läpi valottamalla kuva edelleen siirretään kopiopaperin positiiviseksi kuvaksi. Se on varsin vähän sanottu asiassa, joka 150-vuotisen historiansa aikana on kehittynyt kaiken kansan kattava harrastus niin meillä kuin muualla. Eikä vain harrastus, vaan myös omaleimainen taidemuoto ja yhteiskunnallisesti vaikuttava tekijä”, hehkutti pääministeri Harri Holkeri.

Koko tapahtuman organisointia hoitanut Finnfoton pitkäaikainen puheenjohtajan Kai Nordberg muistelee kiinnostuksen olleen ennen kokematonta. ”Tuntui, että valokuva oli hyväksytty oikean taiteen piiriin. Kisaisäntien haastatteluvuoroista kisasit niin televisio kuin muut keskeiset mediat. Kilpaileminen viehättää suomalaisia ja sen avulla onnistuttiin myös nostamaan valokuvan arvostusta”.
Nordberg painottaa, että useimmat Fotofinlandia-voittajat ovat menestyneet urallaan: ”Tekijä nousee esiin massasta ja saa meriittilistalleen näkyvän pointin”.

Kateus nostaa päätään

Mittava pääpalkinto herätti innostuksen ohella katkeraa kritiikkiä. Arvostelua on kerännyt koko kisan ajan niin osallistumisoikeus, muoto kuin tuomarointi. Ensimmäisen kisan järkytys oli se, että jättipalkinnon kuittasi tuntematon amatööri. Toisen tapahtuman skandaali oli, että finalistien joukkoon ei kelpuutettu yhtään naista. Kolmas finalistinäyttely pääsi otsikoihin, kun kaksi osallistujaa kävi poistamassa siitä kuvansa, koska järjestäjät eivät olleet ripustaneet kaikkia heidän töitään.

Nyt Tampereen yliopistossa visuaalisen journalismin professorina vaikuttava Janne Seppänen kirjoitti Helsingin sanomien Näkökulma-palstalla 26.01.1990: ”En oikein ymmärrä, miksi valokuvan arvostusta pitää nostaa jakamalla 100 000 markkaa yhdelle kuvaajalle. Fotofinlandiaan liittyvät sähläykset tekevät valokuvan pikemminkin naurunalaiseksi kuin nostavat sen arvostusta. Sen siitä saa, kun valokuvaa nostetaan väkisin osaksi korkeataidetta. Fotofinlandian suurin ongelma on se, että se on valokuvapalkinto. Kilpailun idea nojautuu pitkälle perinteiseen käsitykseen valokuvasta. Odotan mielenkiinnolla, milloin 100 000 markkaa jaetaan luontokuvalle, jossa hirviemä paimentaa vasaansa”.

Fotofinlandia 2006 –kilpailunäyttelyssä Helsingin Kaapelitehtaalla nähtiin useita tilateoksia. Saku Paasilahden Gourmet Fiction -installaation muodostivat kahdeksan 150 x 180 cm kokoista taustavalaistua värikuvaa, jotka oli sijoitettu kehään katetun ruokapöydän ympärille. Valokuvien negatiiveina toimivat ruoka-aineiden ohuet leikkeet. Kuva Kaj Nordberg.

Katkeraa kritiikkiä sai osallistumisoikeuden rajaaminen vuonna 2006 vain Finnfoton jäsenille. Finalistit valittiin jäsenjärjestöjen omissa kilpailuissa menestyneistä kuvista.
Jäsenjärjestöjen omia kuvaajia haluttiin tietoisesti nostaa esille.

Arvostelu on ohjannut järjestäjiä vuoroin joko avartamaan tai tiukentamaan sääntöjä. Kisan perusidea on pysynyt lähes samana koko ajan. Kilpailua on alusta alkaen käyty kuvakokonaisuuksilla. Alkuvuosina osallistuttiin 3–10 kuvan kokonaisuuksilla, nyt 3–12 valokuvalla. Yhtenäiset teemasta luovuttiin jo ensimmäisen vuoden jälkeen, jolloin aiheena oli ”Muuttuva Maamme”. Valokuvan rajoja jouduttiin pohtimaan uusiksi muun muassa, kun Aimo Hyvärinen esitteli vuoden 1990 finalistinäyttelyssä taskulampulla suoraan värinegatiiville valotettuja fotogrammeja. Haastetta niin arvosteluun kuin näyttelyiden järjestämiseen ovat tarjonneet myös erilaiset tilateokset.

Parhaillaan käytävässä Fotofinlandia 2014 –kisassa jokainen finalisti saa käyttöönsä yhtenäisen noin 6 metriä leveän ja noin 2 metriä korkean valkoisen seinän. Kuvakokonaisuus saa täyttää seinätilan kuvaajan oman ratkaisun mukaan. Valokuvien aihe ja toteutustapa ovat vapaat. Kuvien tulee olla osallistujan itsensä ottamia valokuvia.

Kisan voittajan on päättänyt joko yksi tuomari tai usean asiantuntijan jury. Ensi keväänä viisihenkinen jury valitsee kilpailuun toimitetuista kuvakokonaisuuksista 20 finalistia. Finalistit kutsutaan Fotofinlandia 2014 -näyttelyyn, missä päätuomari valitsee finalistitöiden joukosta koko kilpailun voittajan.

Aikaisempien Fotofinlandia-valokuvakilpailujen kuvia voi tutkia alan lehdistä.
Kilpailun perustaja Valokuvalehti esittelee sivuillaan 1988 – 1996 kisojen finalistit ja Kamera-lehti 2000 – 2008 kilpailujen parhaimmiston. Edellisen kisan finalistit löytyvät kattavasti vain Fotofinlandian omalta nettisivustolta. Valokuvataiteen museo arkistossa on vain kahden voittajan vedokset sekä muutama muu kisaan osallistunut kokonaisuus. Vuoden 2000 ja 2004 kisat museo on tallentanut reprokuvina. Kamera-lehden aukeama esittelee vuoden 2006 voittajan, Harri Kallion kuvitteellisen kohtaamisen ”Dodo ja Mauritiussaari”.

100 000 markasta 20 000 euroon

Fotofinlandia-valokuvakilpailun pääjärjestäjänä on toiminut alusta alkaen Valokuvajärjestöjen keskusliitto Finnfoto. Tekniikan maailma luopui kumppanuudesta kolmen kisan jälkeen. Vuonna 1994 Finnfoto ja keskusjärjestön julkaisema Valokuvalehti saivat tuekseen Helsingin kulttuuriasiainkeskuksen. Kamera-lehti toimi yhteistyökumppanina vuosina 2000, 2004 ja 2006, kun Valokuvalehden ja sen jatkeeksi syntyneen Kuva-lehden ilmestyminen oli päättynyt. Suomen valokuvataiteen museo oli mukana 2000 ja 2004 vuosien mittelöissä.

Kisatahtia ovat rytmittäneet sekä vaihdokset järjestäjätahoissa että rahavaikeudet.
100 000 markan pääpalkinto puolittui vuonna 1994 ja kaksi vuotta myöhemmin edelleen 30 000 markkaan. Tällöin sen lisäksi tosin kaikki yhdeksän finalistia palkittiin 3000 markan stipendeillä. Valokuvausalan maahantuojat vastasivat rahapalkinnoista vuoteen 1996 saakka, jonka jälkeen ne on rahoitettu Kopiosto ry:n valokopiointikorvauksista kerätyillä varoilla. Suomen siirryttyä euro-valuuttaan, taipuivat kolmen kisan pääpalkinnot 17 000 euroksi. Edellisen, vuonna 2011 käydyn Fotofinlandian palkinto oli sama kuin nyt järjestettävässä kisassa eli 20 000 euroa.

Kilpailun tuomareina on toiminut tähän asti kaikkiaan kolmekymmentä henkeä. Yleisöllä on ollut mahdollisuus valita oma suosikkinsa vuodesta 2008 alkaen. Kahtena vuotena voittajan saanut löytää finalisteista päätuomari yksinään. Viime kisassa valinnan teki elokuvaohjaaja Dome Karukoski ja vuonna 2000 Göteborgissa sijaitsevan Hasselblad Centerin kuraattori Val Williams, joka on kisahistorian ainut ulkomaalainen tuomari. William kuvaili Elina Brotheruksen voittanutta kokonaisuutta näin: ”Suites Francaises 2 tutkii valokuvaa ja identiteettiä, synergiaa visuaalisen ja kirjoitetun kielen välillä. Se kuvaa myös nuoren naisen hyvin henkilökohtaisia ja tunneperäisiä kokemuksia ulkopuolisena vieraassa maassa ja kertoo, kuinka hän samalla etsii yhtymäkohtia uuteen, ympäröivään kulttuuriin”.

Näkyvä osa kilpailua on ollut finalisteja esittelevät näyttelyt. Ensimmäisen foorumina toimi Valokuvataiteen museon tila Helsingin keskustassa, usean seuraavan Helsingin Kaapelitehdas. Kolme viimeisintä Fotofinlandia-näyttelyä on järjestetty Sanomatalossa. Muutaman kerran näyttelyä on kierrätetty myös muualla Suomessa. Ensi keväänä on luvassa suurin kattaus, kun Helsingin Messukeskukseen ripustetaan peräti kahdenkymmenen finalistin kuvakokonaisuudet. Kuva & Kamera –tapahtuman yhteyteen järjestettävä näyttely tulee tavoittamaan yli 50 000 katsojaa, kun paikassa messuaa samaan aikaan useita erikoistapahtumia.
Jokainen kisavuosi on tuonut julkisuuteen ennen näkemättömiä kuvia. Avoimen kilpailun tavoitteena on taas nostaa esiin sekä suomalaisen valokuvataiteen että käyttökuvan tuoreita ilmiöitä. Onko joukossa myös sinun näkemyksesi, voi kysyä vaikka Sibeliuksen Finlandia-hymnin juhlavin sanoin: ”Katso sinun päiväs koittaa”. Tai kulkea kisaan pääministeri Harri Holkerin vuoden 1990 juhlapuheen yhtä kultaista siltaa: ”Alussa oli camera obscura, nyt on Fotofinlandia. Näiden kahden merkkipaalun väliin mahtuu valtava määrä muutoksia ja kehitystä”.

Toimivan kokonaisuuden luominen on iso haaste useimmille kilpailijoille. Maija Tammen ehjän Bingo-kuvasarjan nostoa kilpailun voittoon päätuomari Dome Karukoski perusteli näin: ”Fotofinlandian 2011 voittaja ei ole visuaalisesti kaunein, kokeellisin tai yllättävinkään sarja. Mutta kuvien sisältö on vahva, rujo, todellinen ja elävä.
Sarja on ainoa finalistisarjoista, jonka kuvia en ottaisi kotini seinälle. En nimittäin haluaisi kohdata kuvauskohteiden tarinaa päivittäin. Heidän tarinansa pakottaa meitä katsomaan sitä puolta Suomesta, jota emme välttämättä halua nähdä.
Kuvat saavat minut pohtimaan, miten heillä on mahdollisuus käyttää päivästään tuntikausia harrastukseensa? Miksi he ovat siellä? Valokuvaaja yrittää antaa vastauksen tähän. Pelaajat odottavat sormi napilla voittoa, pientä onnen hetkeä. Mutta useimmiten voitto häviää savuna ilmaan. Kuvakokonaisuus koskettaa, puhuttaa. Pelaajien silmät eivät valehtele.
Erilaisten netti- ja uhkapelien lisääntyessä, koen tämän sarjan yhteiskunnallisestikin merkittävänä.”

Fotofinlandia-valokuvakilpailun voittajat

1988 Sakari Kiuru.
1989 Jyrki Parantainen
1990 Vertti Teräsvuori
1992 Jorma Puranen
1994 Raoul Grünstein
1996 Raakel Närhi
2000 Elina Brotherus
2004 Jari Silomäki
2006 Harri Kallio
2008 Hannes Heikura
2011 Maija Tammi
2014 Perttu Saksa
2016 Yehia Eweis
2018 Markus Varesvuo